Mä oon vieraillut lasten kanssa ja itsekseni parilla lapsille suunnatulla luontopolulla viime aikoina. Toinen oli Kempeleessä ja toinen Taivalkoskella. Tässä muutamia havaintoja mitä tein taidekasvattajana, äitinä ja luontoalan asiantuntijana, ja mitä itse ottaisin huomioon jos mä oisin suunnittelemassa luontopolkua lapsille.

Lasten luontopolku Kempeleessä

Kempeleen lasten luontopolku on noin 2 kilometriä pitkä, ja sen aikana seurataan Päivi Tuulikki Koskelan kirjoittamaa tarinaa, jossa seikkailee Kitahammas Kroko, Kukka Kontiainen, Ilo Ilves ja Kuura Kurre. Kahden kilometrin matkalla oli muistaakseni 12 satutaulua, joissa tarina aina jatkui edellisestä.

Kempeleen luontopolulla pääsi mm. tasapainoilemaan

Satutaulun voi lukea itse, tai sen voi kuunnella QR-koodin avulla puhelimesta. Reitti on merkattu Krokon jäljillä, jotka on maalattu puihin. Aina välillä satutaulun yhteydessä on tekemistä tai tutkittavaa lapsille.

Reitissä ehdottomasti parasta oli esteettömyys ja interaktiivisuus. Varsinkin 3-vuotias tykkäs mahoton kaikista tekemispisteistä, mutta myös jo pelkästään krokon jälkien seuraaminen oli hänen mielestään hauskaa.

Koko matkaa hän ei jaksanut kävelä, mutta koska reitti oli esteetön ja siinä mahtui hyvin työntämään lapsia kaksosvaunussa, ei haitannut että hän heitti välillä jalattomaksi.

Alussa luin lapsille satua itse, mutta kun lapsia alkoi väsyttää, loppumatkasta kuunneltiin tarinaa aina siirtymän aikana puhelimesta. Suurin piirtein reitin puolessa välissä oli tulistelu ja evästelypaikka, mutta meidän visiitin aikaan siellä pyöri niin paljon ampiaisia, että siirryttiin suosiolla kauemmas nauttimaan eväistä.

Kempeleen luontopolku oli tosi mukava kokemus, ja 3-v. on kysellyt milloin mennään sinne uudestaan. Näin pienten kanssa lyhyempikin reitti riittäisi, mutta kaiken kaikkiaan tämä oli oikein hyvin suunniteltu.

Jos jotain reitissä haluttaisiin parantaa, lisäisi satutaulujen väleihin vielä välitehtäviä lapsille, joissa voisi esimerkiksi kokeilla erilaisia tapoja liikkua tai bongata jokin tietty juttu maastosta. Näin mielenkiinto reittiin pysyisi paremmin yllä.

Taivalkosken satupolku

Taivalkosken satupolku on rakennettu kunnon satumetsään ja se on noin kilometrin mittainen. Valitettavasti reitti on aika huonokuntoinen ja niin jyrkkään rinteeseen rakennettu, että lastenvaunujen kanssa en ainakaan itse uskaltaisi lähteä reitille.

Satupolku on toteutettu niin, että paikalliset lapset itse ovat kirjoittaneet pieniä tarinoita reitin varrelle. Tarinat on kuvitettu ja laitettu tauluihin luettavaksi. Idea on tosi kiva, mutta lopputoteutuksessa olisi vielä hiomista.

Tarinat ovat tosi hyviä, suorastaan mahtavia. Tekstit on kuitenkin rivitetty tauluihin hankalasti luettavalla fontilla ja ilman kappalejakoja, joka tekee lukemisesta hieman työlästä. 3-vuotiaan kanssa reitti pitäisi varmaan mennä useampana päivänä, että kaikki tarinat saataisiin luettua, sen verran paljon niitä reitillä on.

Vaikka Satupolun kartta näyttää, että reitillä olisi erilaisia puuhapisteitä, ei näitä kuitenkaan käytännössä ole. Myös toinen evästelypöytä oli purettu reitiltä kokonaan pois.

Taivalkosken jylhät vaaramaisemat miellyttävät kyllä aikuisen silmää, ja metsä on suoraan kuin elokuvasta (jos oot nähnyt Outlanderin viimeisen kauden taistelukohtauksen, se ois voitu kuvata tuolla). Satupolku itsessään kaipaisi kuitenkin päivitystä. Täysin esteettömäksi reittiä ei saa millään suurien korkeuserojen vuoksi, mutta reitin kunnossapitoon ja interaktiivisuuteen saisi helposti panostettua lisäämällä esimerkiksi jokaiseen tarinaan jollain tapaa liittyvän tempputehtävän tai ihmeteltävän asian taulun luokse.

Jos mä suunnittelisin satupolkua, johon halutaan paikallisten lasten kirjoittamia tarinoita, toteuttaisin tarinankeruun esimerkiksi koulun kautta joka vuosi ja käyttäisin ratkaisuja, joilla tarinat on helppo vaihtaa vaikka sitten vuosittain. Näin paikallisten ja ohikulkijoiden mielenkiinto reittiin säilyisi, ja siellä käytäisiin useampaan kertaan, kun luettavat tarinat olisivat erilaisia eri kerroilla.

Reitillä on myös minun arvioini mukaan yksi vaarallinen paikka tuulenkaadon vuoksi. Tästä ilmoitin Taivalkosken teknisiin palveluihin ja se toivottavasti korjataan lähiaikoina.