Mitä löytyi entisajan puutarhoista ja mitä sieltä olisi hyvä löytyä nyt?

19. huhtik.

Teksti sisältää mainoslinkkejä. Mainoslinkit on merkattu tähdellä*

Meidän kierrätyslavakaulukset viime vuodelta

Hyötykasvien käsite on vaihdellut eri aikakausina. Kasveja on voitu luokitella erikseen lääke- ja maustekasveiksi, vaikka näihin on kuulunut useita samoja lajeja. Selkeästi erillään olevat omat ryhmänsä ovat olleet marjapensaat ja hedelmäpuut, vihannekset ja öljykasvit ja vielä väri- ja koristekasvit. Väri- ja koristekasveilla on ollut itseisarvoa esimerkiksi luostareissa tuodessaan mielenrauhaa ja virkistysvaikutuksia.

Luostaripuutarhat

Luostaripuutarhoissa viljeltiin lääkerohtoja, viljoja, marjoja, oluen maustamiseen käytettäviä kasveja sekä tuontihedelmiä ja -mausteita. Luostareissa viljeltiin kuitenkin myös hengenravintoa, eli kasveja ihan vain niiden kauniin ulkomuodon vuoksi.

Esimerkkikasveja luostaripuutarhoissa:

Lehtoakileija - hyödynnettiin rokkotaudeissa ja rupien hoidossa (myrkyllinen)
Keltamo - hyödynnettiin silmä- ja maksasairauksien hoidossa (myrkyllinen)
Etelänruttojuuri - hyödynnettiin ruton, päänsäryn ja verenpaineen hoidossa sekä veren hyytymisen vähentämisessä (haitallinen vieraslaji)
Mansikat - ravinnon lisäksi hyödynnettiin keuhkotuberkuloosin, ummetuksen, reuman, kihdin ja korkean verenpaineen hoidossa
Vadelmat - ravinnon lisäksi hyödynnettiin kuumeen ja flunssan hoidossa, sekä mausteena ja teenä
Humala - hyödynnettiin oluen mausteena ja säilöntäaineena, mutta käytettiin myös ravintona, lääkkeenä ja tekstiilikuidun lähteenä
Nokkonen - hyödynnettiin kihdin ja reuman hoidossa, sekä verenvuotojen tyrehdyttämisessä, mutta myös ravintona ja lankojen ja kankaiden värjäyskasvina ja tekstiilikuituna. Keskiajalla nokkosta käytettiin myös hullukaalimyrkytysten ja käärmeenpuremien vastamyrkkynä.

Jos haluat oppia lisää kasvien rohdosvaikutuksista, tsekkaa Mielikin metsä - verkkokurssi *täältä

Linnapuutarhat

Linnapuutarhoissa viljeltiin tyypillisesti ravinto- ja rohdoskasveja.

Esimerkkikasveja linnapuutarhoista:

Hapankirsikka - hyödynnettiin ravintona sekä liköörien ja viinin valmistuksessa
Ruusut - hyödynnettiin halvausten ja verensyöksyn ehkäisemisessä sekä sappi- ja virtsakivien hoidossa. Ruusuvettä käytettiin myös talikynttilöiden valmistuksessa ja ruusuöljyä saippuanteossa. Ruusunmarjoja hyödynnettiin ja voidaan tänä päivänäkin hyödyntää ravintokäytössä.
Timjami - hyödynnettiin (ja hyödynnetään tänäkin päivänä) yskänlääkkeissä ja vilustumisen hoidossa. Sillä on hoidettu myös ruuansulatusvaivoja ja pieniä haavoja. Timjamiteen on myös uskottu virkistävän aivotoimintaa ja auttavan aterian jälkeiseen ruokakoomaan.
Tähkälaventeli - laventelia hyödynnetään tänä päivänä hajuvesi- ja kosmetiikkateollisuudessa, sekä kuivattuna vaatekaapeissa hyönteisiä karkottavana hajusteena. Rohdoksena laventelia on hyödynnetty teenä helpottamaan päänsärkyä ja ilmavaivoja, sekä apuna rauhoittumisessa ja nukahtamisessa. Laventelia on käytetty myös hyönteisenpistojen, haavojen ja ihottumien hoitoon. Laventelilla on myös pitkä historia kylpyläperinteessä puhdistavana ainesosana, ja se toimii tuholaisia myös vihannespenkissä.
Rosmariini - Rosmariinia on käytetty monipuolisesti rohdosyrttinä, myös rutto”lääkkeen” ainesosana. Rosmariiniteetä on käytetty verenkierron edistämiseen ja sydämen vahvistamiseen, sekä ruuansulatuksen parantamiseen. Tänä päivänä rosmariinia käytetään ruuan maustamiseen ja se auttaa rasvan imeytymistä. Myös kylpytuotteissa rosmariinilla on todella hyvin hoitavia vaikutuksia sekä hiuksiin että ihoon.

Jos haluat oppia valmistamaan luonnonkosmetiikkaa, tsekkaa luonnonkosmetiikkaa kotona - verkkokurssi *täältä

Apteekkipuutarhat

Apteekkien yhteydessä viljeltiin entisaikaan usein lääkekasvimaita. 1500-luvulla parturit toimivat usein myös apteekkareina ja lääkäreinä.

Esimerkkejä apteekkipuutarhoissa viljellyistä kasveista:

Pihasyreeni - syreeninkukkateetä käytettiin Ranskassa edistämään ruuansulatusta. Venäjällä samaa teetä on käytetty vilustumisen ja kuumeen hoitamiseen sekä virtsanerityksen lisäämiseen. Lisäksi syreeninlehtiteellä on hoidettu vatsavaivoja ja kuumetta. Tärkein rooli syreenillä on kuitenkin ollut (ja on tänäkin päivänä) koriste- ja tuoksukasvina.
Oopiumunikko - Oopiumunikkoa on hyödynnetty kipulääkkeenä ja päihteenä. Nämä myrkylliset ja morfiinin pohjana toimivat ainesosat sijaitsevat unikon siemenkodan maitiaisnesteessä ja siemenkodassa itsessään. Sen sijaan siemenissä ei ole näitä ainesosia, vaan terveellisiä ainesosia kuten öljyjä. Siemeniä on käytetty myös mausteena.
Mustakoiso ja punakoiso - Molemmat näistä kasveista ovat nykytiedon mukaan myrkyllisiä, mutta aiemmin niitä on hyödynnetty rohdoksena ja narkoottisena aineena. Musta- ja punakoisolla on parannettu mm. syyliä, rohtumia, keltatautia, keripukkia, mätähaavoja ja ruusupöhöä.
Hullukaali - Myös erittäin myrkyllinen kasvi. Hullukaalia on käytetty särkylääkkeenä, hallusinaatiokasvina ja puudutusaineena, ja myöhemmin myös tuholaismyrkkynä. Keskiajalla sattui hullukaalimyrkytyksiä yliaanostuksen, väärinkäytön ja puhtaiden vahinkojen seurauksena, jolloin nokkosta käytettiin vastamyrkkynä. Tutkittua tietoa sen tehosta ei ole.
Tarhakehäkukka - Tässäpä oivallinen kasvi myös tämän päivän kotitarvepuutarhaan! Tarhakehäkukkaa käytettiin aiemmin lääkkenä mm. ruttoon ja pienien haavojen hoitamiseen. SIllä on myös hoidettu vatsahaavaa. Tänä päivänä kehäkukka on yksi ehkä suosituimmista luonnonkosmetiikan kasveista sen mietouden ja ihoa hoitavien ominaisuuksien vuoksi. Kehäkukka on kuitenkin tympeän hajuinen.

Mainos: Kehäkukkaluonnonkosmetiikkaa löydät esimerkiksi *Hyvinvoinnin.fi -sivustolta

Akateemiset puutarhat

Akateemisten puutarhojen tavoitteena oli edistää kasvien tieteellistä, kokeellista, opetuksellista ja taloudellista käyttöä. Akateemisissa puutarhoissa kasvatettiin esimerkiksi muilta mantereilta tuotuja kasvilajeja. Uudet lajikkeet ja viljelykäytännöt levisivät akateemisista puutarhoista ensin aateliskartanoihin, sitten pappilapuutarhoihin ja lopulta myös tavallisen kansan kotitarvepuutarhoihin.

Esimerkkejä akateemisissa puutarhoissa viljellyistä kasveista:

Kaunokainen - Hyödynnettiin salaatti- ja koristekasvina, sekä rohtona sillä hoidettiin vatsavaivoja, ruhjeita, kihtiä ja halvauksia. Tänä päivänä on todettu, ettei kaunokaisella ole rohdosvaikutuksia.
Piparjuuri - Piparjuuren juurta on käytetty raastettuna ruokien maustamiseen. Piparjuuri voi auttaa tulehduksissa ja sitä on hyödynnetty myös säilönnässä. Piparjuurta ei pidä kypsentää vaan se lisätään raakana valmiiseen ruokaan. Siitä voidaan juuren lisäksi syödä lehtiä ja kukkia. Lehdissä on paljon C-vitamiinia, joten piparjuurta on käytetty keripukin hoidossa.
Iisoppi - Iisoppi on vanha mauste- ja koristekasvi. Iisoppia on käytetty rohtona mutta se on myös myrkyllinen.
Euroopanmerikaali - On hyödynnetty ravintona mutta on jostain syystä jäänyt Suomessa melko tuntemattomaksi vaikka on alkuperäislajistoa. Merikaalista syödään versot.
Siperianhernepensas - Myrkyllinen koristepensas

Koepuutarhat

Koepuutarhojen perustaminen oli pääasiassa yläluokan hupia. Purjelaivojen mukana Suomeen saapui paljon ennennäkemättömiä kasvilajeja.

Esimerkkejä alunperin koepuutarhoissa viljellyistä kasveista:

Raparperit - alunperin raparperia käytettiin rohtokasvina esimerkiksi punatautiin, vilustumiseen, peräpukamiin ja kihtiin, ruuansulatukseen ja mahavaivoihin, moneen näistä osana isompaa rohdossekoitusta. Aluksi myös raparperin lehtiä syötiin, kunnes opittiin että ne sisältävät myrkyllisiä määriä oksaalihappoa. Raparperia suositellaan syötäväksi lisäkalsiumin tai maitotuotteiden kera edellämainitun oksaalihapon vuoksi. Raparperi menestyy Suomessa viljelykasvina Inaria myöten.
Aitakasvit kuten isopuksipuu, euroopanmarjakuusi, aitalikusteri, ruostehappomarja. Aitakasveja alettiin alunperin istuttamaan puutarhan suojaksi pohjoistuulta vastaan. Isopuksipuuta käytettiin Roomassa myös yskänlääkkeenä, vaikka se on hyvin myrkyllinen kasvi. Myös marjakuusi ja aitalikusteri ovat myrkyllisiä. Ruostehappomarjan siemenet ja juurien kuori ovat myrkylliset mutta itse hedelmäliha ei. Ruostehappomarja voi olla viljoille vahingollisen mustaruosteen väli-isäntä kasvi, jonka vuoksi kasvia ei saa viljellä myytäväksi. Laji on korvattu puutarhoitssa japaninhappomarjalla johon mustaruoste ei tartu.
Peruna - Peruna kuuluu itseasiassa samaan koisojen sukuun kuin punakoiso ja mustakoiso. Perunan vihreät osat ovat myös samaan tapaan myrkylliset. Viljellyn perunan mukulat ovat kuitenkin myrkyttömiä siihen asti, että ne vihertyvät. Peruna yritettiin tuoda Suomeen useampaan kertaan, ennen kuin sen käyttö kansan keskuudessa alkoi levitä. Suomen ja Ruotsin asukkaat kuitenkin alkoivat luottaa perunaan vasta kun selvisi että perunasta voi valmistaa myös viinaa.
Värjäyskasvit kuten värimorsinko, värireseda, värikrappi, värisaflori - 1700-luvulla tekstiiliteollisuus alkoi nostaa päätään, minkä vuoksi tuontiväriaineita alettiin haluta korvata kotimaisilla vaihtoehdoilla. Tärkeimmät värit eli sininen, punainen, keltainen ja vihreä saatiin näistä värikasveista.

Kartanopuutarhat

Kartanopuutarhoilla korostettiin kartanonomistajan varallisuutta ja asemaa. Puutarha toimi jonkunlaisena status-symbolina. Naimakauppojen myötä myös kasveja siirrettiin talosta toiseen. Kartanopuutarhoissa kasvatettiin hedelmiä ja näyttäviä kukkia.

Esimerkkejä kartanopuutarhoissa kasvatetuista kasveista:

Päärynä - Käytetty ravintona. Päärynää muuten kutsuttiin Suomessa alunperin perunaksi!
Tarhaomenapuu - Hyödynnettiin ravintona mutta keskiajalla omenan kukilla ja lehdillä hoidettiin silmäsairauksia. Omenapuun kuorta on käytetty myös kuumelääkkeenä.
Ryytisalvia - Koriste-, rohto- ja maustekasvi. Rohdoksena salviaa on käytetty ruuansulatusongelmiin ja hengitystietulehduksiin. Sitä on tänäkin päivänä valmistusaineena yskää, päänsärkyä ja reumaa hoitavissa tuotteissa sekä hammastahnoissa ja pesuaineissa.
Tarhamaltsa - käytetty ravintona sekä rikkakasvien torjuntaan.
Viiniköynnös - rypäleitä käytetty ravintona ja viininvalmistuksessa.

Pappilapuutarhat

Pappilapuutarhoissa puutarha jaettiin yleensä neljään osaan. Yhdessä osassa viljeltiin hedelmäpuita, toisessa keittiökasveja, kolmannessa kukkakasveja ja neljännessä lääkekasveja. Puutarha perustettiin geometrisiin muotoihin perustuen, koska “Jumala oli luonut maailman matemaattisten periaatteiden mukaan”. Näin olleen tarkkaan rajattua neliöruudukkoa pidettiin luonnonmukaisena.

Esimerkkejä pappilapuutarhojen kasveista:

Rohtosuopayrtti - Myrkyllinen kasvi, jota on entisaikaan käytetty reuman, kihdin ja keltataudin hoitoon. Kasvin tieteellinen nimi Saponaria officinalis viittaa Saponarian osalta käyttöön saippuan tapaan ja Officinalis osalta kasvin lääkekäyttöön.
Isokonnantatar - Juurta on käytetty sekä vihanneksena että rohtona. Rohtona juurta on käytetty suun ja nielun limakalvotulehdusten hoitoon,
Jalokiurunkannus - Myrkyllinen koristekasvi
Varjolilja - Koristekasvi

Pihapuutarhat

On tiettyjä asioita, jotka eivät ole muuttuneet vuosisatojen aikana, ja pihapuutarhoissa viljellään edelleen syötäväksi kelpaavia kasveja ja muita hyötykasveja. 1500-luvulla pihapuutarhoissa on viljelty esimerkiksi humalaa, ahomansikkaa, vadelmaa ja nokkosta, ja 1600-luvulla kaalia, nauriita, hernettä ja humalaa.

Esimerkkejä pihapuutarhojen kasveista:

Malvat - Käytetty lehtivihanneksena ja yskänlääkkeenä. Lisäksi helpottamaan ihottumia ja suolistoärsytyksiä.
Peltopellava - Pellavasta on olemassa kaksi eri viljelytyyppiä, kuitu- ja öljypellavan lajikkeet. Öljypellavaa on pidetty hyödyllisenä vatsan toiminnalle, ja kuitupellavasta on saatu kuitua, josta on kehrätty lankaa ja kudottu kangasta. Osallistuin itse vastikään kehruukurssille, ja kurssin opettaja oli kokeillut tehdä tuon koko prosessin itse ja onnistunut. Tuli ihan valtava mieliteko kokeilla itsekin.

Viljelykierto kotitarvepuutarhassa

Meidän kotitarvepuutarhan suunnitelma mukailee pappilapuutarhojen rakennetta siinä, että puutarha on jaettu neljään osaan: Hedelmäpuihin, keittiökasveihin (kasvikset ja juurekset erikseen), lääkeyrtteihin ja kukkakasveihin, mutta ei minkään uskonnollisen syyn vuoksi vaan viljelykierron ylläpitämisen vuoksi. Luottoni hedelmäpuiden kukoistukseen Pelkosenniemellä ei kuitenkaan ole suuri.

Tosi monissa vanhoissa pihoissa on perunapelto, ja siinä samassa maassa viljellään perunaa vuodesta toiseen. Peruna on kuitenkin kunnon ravintosyöppö, ja jotta maa pysyisi viljelykelpoisena ja hyvänä, tulisi perunaviljelmän paikkaa vaihdella. Kun noudattaa omassa kotitarvepuutarhassakin viljelykiertoa, voi parantaa satoa ja viljellä monipuolisesti eri kasveja hyvällä “teko”syyllä.

Meidän vanhaan perunapeltoon laitetaan tänä vuonna hernettä ja palkokasveja sekä syksyllä talvivalkosipulia, lisäksi perustetaan kolme uutta kasvimaata: yhteen juureksia, toiseen kasviksia ja kolmanteen yrttejä. Todennäköisestihän sato on melko pieni ensimmäisenä vuonna, mutta kun kasvimaat on perustettu, voin alkaa noudattaa viljelykiertoa järjestyksessä herne ja palkokasvit - kasvikset kuten kurkut ja kurpitsat - juurekset - yrtit.

Kun perunapellossa kasvatetaan tänä vuonna hernettä ja muita palkokasveja, ja tässä välissä talvivalkosipulia, jää maahan paljon orgaanista ainetta, joka hajotessaan tuottaa maahan taas käyttökelpoisia ravinteita. Myös kasvien juurten pituuden vaihtelu kuohkeuttaa maata, ja helpottaa esimerkiksi erilaisten lierojen viihtymistä maassa. Lieromaa on hyvä viljelymaa. Lierot huolehtivat omalta osaltaan maan mururakenteen säilymisestä, ja liian tiiviissä maassa lierot eivät viihdykään.

Lisäksi istutan kehäkukkaa vähän sinne tänne, koska kehäkukan juuret karkottavat tuholaishyönteisiä, se on kaunis ja helppohoitoinen, ja kehäkukan terälehdille on aina käyttöä kodinkosmetiikassa, kun taloudessa on atooppisesta ihottumasta kärsiviä.

VII-vyöhykkeellä hedelmäpuiden kasvattaminen ei välttämättä olekaan ihan yksiselitteinen juttu, mutta tiedänpä tapauksen Ivalosta asti, että omenapuu on lähtenyt kasvamaan.

Jos haluat oppia valmistamaan luonnonkosmetiikkaa, tsekkaa luonnonkosmetiikkaa kotona - verkkokurssi *täältä

Poronkarva kokeellisena kasvimaan pohjamateriaalina

Viime kesänä kokeilin jo sellaista, että laitoin nahanparkituksen sivutuotteena syntyvää poronkarvaa kasvimaan pohjalle eristämään lämpöä ja kalkitsemaan maata (karva irrotettu taljasta kalkilla). Siitä vähän varoiteltiin etukäteen, että myyrät tykkäävät tehdä pesiään sitten sinne, mutta myyräongelmaa emme viime kesänä havainneet. Nyt tässä välissä olemme muuttaneet, ja meillä on pihakärppä huolehtimassa pienjyrsijöistä, joten tänä kesänä kokeillaan uudestaan.

Jos haluat oppia parkitsemaan nahkoja ja taljoja, tsekkaa verkkokurssi *täältä

Knoppitietoa

Officinalis kasvin tieteellisessä nimessä viittaa kasvin lääkekäyttöön.

Noin viidesosassa kasveja on alkaloideja, joista monet ovat myrkyllisiä ihmisille ja eläimille. Alkaloideja tunnistetaan satoja, ja kasveissa niiden tehtävä on todennäköisesti suojella kasvia sitä syöviltä eläimiltä. Alkaloidien lisäksi kasveissa on muitakin myrkyllisiä yhdisteitä kuten terpenoideja, saponiineja ja glykosideja. Monet kasvien alkaloideista ovat myös lääketieteen käytössä ja niistä valmistetaan lääkkeitä, mutta väärin käytettynä monet alkaloidit voivat olla jopa tappavan myrkyllisiä.

On paljon luonnonyrttejä, jotka löytyvät Fimean lääkeluettelosta. Usein kansanperinne muuttuu lääketieteeksi tutkimusten myötä. Näitä rohdosluettelosta löytyvien kasvien käyttöä luonnonkosmetiikassa ja elintarvikkeissa on usein rajoitettu, ja etenkään niitä ei tulisi lain mukaan käyttää kosmetiikassa tai elintarvikkeessa niiden rohdosvaikutusten vuoksi (eikä varsinkaan näitä vaikutuksia saa käyttää markkinoinnissa, ellei valmista nimenomaan tutkittuja lääkevalmisteita).